Ratsastusperheessä kasvanut Michael Duffy tiesi aina haluavansa esteratsastajaksi. Ollessaan vain 17-vuotias hän lähti kotoa omiensa sanojensa mukaisesti menestyäkseen ja nyt hän kilpailee säännöllisesti 5* tasolla. Hänen saavutuksiinsa lukeutuu monien muiden lisäksi EM-hopea joukkuekilpailusta vuonna 2023 ja Grand Prix ‑voitto Longines Global Champions Tourilta Miamista vuonna 2024.  

Tässä haastattelussa tutustumme paremmin Michaeliin ja kuulemme, mikä on inspiroinut häntä hänen uransa aikana ja mitä tavoitteita hänellä on tulevaisuudelle. 

Tietoja Michael Duffystä

• Syntynyt: 12. lokakuuta 1994

• Asuinpaikka: Saksa

• Edustusmaa: Irlanti 🇮🇪

• Laji: esteratsastus

• Instagram: @duffy_michael1
  
  

Aloitamme haastattelun kysymyksellä, jota voisi parhaiten kuvata eksistentiaaliseksi:

Kuinka kuvailisit itseäsi niille, jotka eivät vielä tiedä, kuka on Michael Duffy?

– Sanoisin, että olen hiljainen, en ole mikään maailman kovin puhuja. Lisäksi olen määrätietoinen. Olen hyvin fokusoitunut sekä hevosiin että uraani. Kuinka muutoin kuvailisin itseäni? Hmm. En tiedä – sanoisin, että olen melko tylsä, hehheh.

Kuinka päädyit hevosten pariin?

– Isoisäni oli ratamestari ja hän rakensi ratoja ympäri maailman. Hän rakensi Spruce Meadowsiin, World Games -kilpailuihin Dubliniin, Lontoon olympialaisiin sekä kilpailuihin Australiassa ja Libyassa. Hän rakensi kaikkialla. Isäni oli myös esteratsastaja ja hän ratsasti nuorempana erittäin hyvällä tasolla ja edusti Irlantia Nations Cup -tasolla useita kertoja. Minä tavallaan tulin mukana ponien kanssa ja siitä se sitten alkoi. 

Isoisän ja isän uran pohjalta ei ole mikään ihme, että keskittyminen esteratsastukseen oli Michaelille selviö. Mutta hän kertoo, että ollessaan nuorempi hän oli kiinnostunut laukkaurheilusta. 

– Olin erittäin kiinnostunut laukkaurheilusta ollessani nuori. Minulla oli nuorempana tapana ratsastaa täysiverisillä. Tavallaan jahkailin, olisinko siinä riittävän hyvä, mutta ongelmana oli, että kun aloitin laukkaurheilun, olin jo liian pitkällä esteratsastuksessa. Olin jo menestynyt hyvin poneilla ja juniorisarjoissa, joten olisi ollut suuri muutos luopua siitä kaikesta. 

”Sinun on kuunneltava hevosta. Se kertoo sinulle, kun se on valmis. Jotkin hevoset tarvitsevat hieman enemmän aikaa, mutta jos voit vain purra huulta ja odottaa, se tapahtuu.”

– Michael Duffy

Mitkä ovat mielestäsi menestyvän esteratsastajan tärkeimmät ominaisuudet?

– Yksi asia, jonka Helena Stormanns opetti minulle ja jonka yhä muistan, on, että kyseessä on maraton, ei sprintti. Ja se on erittäin totta. Sanoisin, että olin hieman kärsimätön nuorempana. En väitä, että olisin kaikkein kärsivällisin nytkään, mutta olen ehdottomasti paljon kärsivällisempi! Muista, että voidaksesi luoda uraa, sinun on pidettävä hevosia pitkän aikaa. Kun teet hevosen kanssa pitkäjänteisesti oikeita asioita, se kannattaa. 

Korostaakseen kärsivällisyyden merkitystä hän lisää:

–  Hyppäsin tänä aamuna neljävuotiaalla, viisivuotiaalla ja kuusivuotiaalla, ja ne ovat kaikki samalla tasolla, hyppäävät 90 cm:stä. Näin siitä huolimatta, että yksi on kaksi vuotta toista nuorempi – se on synnyttänyt varsan eikä se ollut valmis aiemmin. Nyt se on ja se on itse asiassa hyvin älykäs. Mutta sinun on kuunneltava hevosta. Se kertoo sinulle, kun se on valmis. Jotkin hevoset tarvitsevat hieman enemmän aikaa, mutta jos voit vain purra huulta ja odottaa, se tapahtuu. 

Mitkä ovat pitkän tähtäimen tavoitteesi urheilijana?

– Luulen, että olympialaiset ovat uran huipentuma. Mutta lähitulevaisuudessa meillä on World Games Aachenissa vuonna 2026. Sitä ennen menemme Wellingtoniin kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen on Nations Cupit ja Euroopan mestaruuskilpailut kesällä. Niiden lisäksi on tietysti muutamat Grand Prix -kilpailut ja muita juttuja, jotka haluan pitää mukana. En todennäköisesti osallistu yhtä monille kansainvälisille kiertueille kuin viime vuonna, vaan yritän keskittyä hieman enemmän Nations Cup ‑kilpailuihin. Keskityn muutamiin Rolex-kilpailuihin kauden lopussa, kuten Dubliniin ja Brysseliin.

”Me kaikki haluamme olla maailman parhaita tässä lajissa ja saavuttaa Grand Prix- ja olympiavoittoja – kaikkea sitä. Mutta ensimmäinen henkilö, jonka on inspiroitava sinua, olet oikeasti sinä itse.” 

– Michael Duffy

Ratsastukseen liittyen tai muuten, kuka inspiroi sinua?

– Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että tätä kysymystä voi tarkastella usealla tapaa:

• Minun osaltani kyse on nälästä lajia kohtaan. Me kaikki haluamme olla maailman parhaita tässä lajissa ja saavuttaa Grand Prix- ja olympiavoittoja – kaikkea sitä. Mutta ensimmäinen henkilö, jonka on inspiroitava sinua, olet oikeasti sinä itse. Sinun on haluttava tehdä se. On erittäin helppoa sanoa, että haluat, mutta itse tekeminen on aivan eri asia. 

• Ratsastuksen näkökulmasta hyviä ratsastajia on nykyään paljon. En usko, että kannattaa keskittyä yhteen tiettyyn ratsastajaan. Katso vaikka sitä hienostuneisuutta, jolla Marcus Ehning ratsastaa, se on uskomatonta. Tai Harrie Smolders – hänen tarkkuutensa on omaa luokkaansa. Muistan, että ollessani lapsi Eddie Macken, joka on kuin irlantilainen sankari, oli suuri ratsastaja 80-luvulla, ja meistä oli upeaa katsoa vanhoja videoita hänestä. Mutta upeita ihmisiä on paljon – jokaiselta voi oppia jotain. Kuten sanoin työskentelen nykyään läheisesti Helena Stormannsin kanssa, joka teki itse paljon lajin parissa ja hän on minulle suureksi avuksi. 
  
  

• Tietysti kyse on myös hevosista. Kyseessä ei ole työ, jossa vain mennään toimistolle ja ratsastetaan hevosilla. Se on 24/7. Olin hiljattain kotona Irlannissa muutaman päivän ajan ja revin hiukset päästäni, kun en tiennyt mitä tehdä. Kun olen hevosten lähettyvillä, olen paljon rentoutuneempi.

Jos voisit kertoa jotain nuoremmalle itsellesi, mitä se olisi? 

– Se olisi ehdottomasti kärsivällisyys, josta puhuin aiemmin. Kertoisin itselleni, että ”se tapahtuu kyllä”. Kun lähdin Shane Breenin luota ollessani 19, minulla oli kaksi hevosta, ei rahaa tai mitään muutakaan ja minulla oli tapana pyytää kyyti kisoihin paikallisilta kavereilta. Ratsastin ensimmäisessä Nations Cupissa kaksi vuotta myöhemmin. Niinpä neuvoisin itseäni antamaan sen tapahtua ja olla pakottamatta sitä niin paljon. 

”Rakastan sitä jännitystä, kun kolmevuotias pukittelee ja minusta on upeaa kilpailla Grand Prix'ssä ja kaikkea siltä väliltä.”

– Michael Duffy

Mistä nautit eniten: kilpailemisesta, muiden ratsastajien kouluttamisesta vai nuorten hevosten kehittämisestä?

– Totta puhuen, nautin siitä kaikesta. Varmasti jokainen rakastaa niitä puoltatoista minuuttia, jonka on kehässä 5* cupissa tai Grand Prix- tai mestaruuskilpailuissa, se on mieletöntä. Mutta ratsastin tänä aamuna kahdella kolmevuotiaalla ja minusta oli myös ihanaa viettää aikaa niiden kanssa. Ja minulla on paljon ratsastajia, jotka ovat harjoitelleet kanssani, ja olen erittäin ylpeä heistä. Rakastan yksinkertaisesti hevosia ja kaikkea siihen liittyvää. Rakastan sitä jännitystä, kun kolmevuotias pukittelee ja minusta on upeaa kilpailla Grand Prix'ssä ja kaikkea siltä väliltä. 

– Luulen, että siihen liittyy useita näkökohtia. Yksi iso asia Irlannissa on, että hevosia on helposti saatavilla, sillä hevosia ja poneja on paljon. On helppoa saada käsiinsä yksi ja lähteä ratsastuskouluun ja päästä ratsastamaan. Tilanne on erilainen verrattuna moniin muihin paikkoihin, kuten Yhdysvaltoihin, jossa ratsastaminen on kallista. Täällä on yksinkertaisesti niin paljon mahdollisuuksia.

Michael kuitenkin lisää, että Irlannissa on myös haasteita.

– Jossain kohtaa tuntuu kuitenkin, että huipputasolla ratsastaminen Irlannista käsin on vaikeaa, koska olemme Euroopan läntisin kohta ja matka Calaisiin kestää kaksi päivää, joten se käy melko vaikeaksi pitkällä tähtäimellä. Mutta miksi hyviä irlantilaisia ratsastajia on niin paljon? Koska kilpailu on niin kovaa jo nuorena. Muistan, että kasvuiässä meitä oli joka viikonloppu – ja tarkoitan todella joka viikonloppu – Bertram Allen, Eoin McMahon, Michael G Duffy, Kellie Allen, Emily Turkington, minä ja monta muuta... Meitä oli niin monta, jotka kilpailivat armottomasti jokaisessa Pony Grand Prix'ssä. Kilpailu poniluokkien Euroopan mestaruuksista oli kovaa.  

– Voidaksesi saavuttaa sen sinun on lähdettävä kotoa. Tai ehkä ei ole pakko – mutta 90 % tekee niin. Jos olet valmis lähtemään pois kotoa ja perheesi luota, kuten minä tein 17-vuotiaana, se on uskomaton osoitus siitä, että todella haluat sitä. 

”Halusin vain päästä pois ja parempiin kilpailuihin, kokeilla parempia hevosia ja yrittää menestyä.” 

– Michael Duffy

Millaista oli lähteä kotoa ollessasi 17-vuotias?

– Muistan, että maltoin tuskin odottaa. Äitini pakotti minut käymään koulun loppuun ja muistan, kuinka revin hiuksiani viimeisen vuoden. Tein silloin töitä Cian O’Connorilla ja kävin samalla kokopäiväisesti koulua. Otin aina kirjat mukaani, mutta ne eivät saaneet paljonkaan huomiota... Siinä vaiheessa olin jo ratsastanut kerran 5* kilpailussa Dublinissa ja minulla oli kansallinen mestaruus ja runsaasti paikallista menestystä, ja halusin vain päästä pois ja parempiin kilpailuihin, kokeilla parempia hevosia ja yrittää menestyä. 

Mitkä ovat suosikkisi MD-tuotteista?

– Puserot ovat todella mukavia ja ratsastushousut samoin. Ne ovat erittäin kestäviä. Myös käsineet ovat upeita, sillä toisinaan, kun käsineet eivät istu hyvin, tuntuma ohjaksista on huono, mutta nämä käsineet ovat erittäin hyviä. Ja minulla on vielä joitain asuja, joita en ole kokeillut.